Kaupunkilaiskuvaajan kuulumisia

Tulin eilen takaisin supermarkettien, asfaltoitujen teiden ja muurein ympäröityjen talojen pariin. Kuusi päivää Luangwassa oli minulle juuri sopiva aika. Pienissä kylissä ja maaseudulla on oma viehätyksensä, mutta olen ehdottomasti kaupunki-ihminen, ihan sama millä mantereella ja missä maassa ollaan. Ja pidän mukavuuksista, niin kuin lämpimästä suihkusta ja kaupoista ja ravintoloista, joista voi ostaa muutakin kuin paikallista maissipöperöä, nshimaa. Ei sillä, oikeastaan pidän nshimasta ja syön käsin jo aika sujuvasti, mutta ikävöin silti leipää, jogurttia, muroja ja muita "valkoisten ihmisten ruokia".

Luangwa oli silti ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Luonto on alueella todella kaunis. Luangwa on laaksossa, jossa kohtaavat kaksi jokea, Luangwa ja Zambezi. Lisäksi alueella on ihan hervottoman kokoisia puita, jotka nähtyäni tunsin heti suurta halua tehdä puuhun majan ja muuttaa sinne...

Oikeastihan olin Luangwassa raportoimassa paikallisvaaleista, mutta loppujen lopuksi keskittymiseni meni enemmän kauniiden maisemien ja mielenkiintoisten ihmisten ja rakennusten valokuvaamiseen. Vaalitapahtumat ja politikkojen palopuheet esittäytyivät minulle ennemminkin itseään toistavana stand-up komediana, jolle jaksoin hymyillä hetkisen, mutta pian taas oli mielenkiintoni jossain muualla.

Ja viimeistään tämän retken aikana rakastuin valokuvaamiseen. Olen aina ollut suunnattoman laiska opettelemaan kameratekniikkaa, mutta luulen, että nyt minun täytyy tehdä asiaan muutos. Uskottelen itselleni, että jos vaan opettelen tietyt perusasiat, niin voin ehkä alkaa oikeaksi valokuvaajaksi. Sillä luulen, että minulla on ehkä hieman enemmän annettavaa kuvaajana, kuin esimerkiksi politiikan toimittajana...