Pientä päivitystä

Pari ekaa viikkoa on nyt hujahtanut Lusakassa. Jotenkin pää on niin täynnä ajatuksia, että niitä on ollut vaikea kirjoittaa ulos. Intensiivikurssi oli ja meni ja huomenna alkaa harjoittelu, minkä vuoksi pitäisi ollakin jo nukkumassa, mutta sen sijaan aloin nyt näihin päivityspuuhiin.

Olen tutustunut täällä jo jonkin verran uusiin ihmisiin ja kaupunki itsessään on myös tullut tutummaksi. Nyt osaan jo neuvoa taksikuskeja kotiportille jopa pimeällä. Taksit ovat kuitenkin kalliimpia kuin olin olettanut, joten myös minibusseilla on tullut mentyä, vaikkakin eniten olen hurahtanut kävelyyn. Työmatkankin ajattelin taittaa kävellen.

Kävelyn ohella olen myös pelannut aika paljon korista. Olen nyt muutaman kerran treenannut paikallisen naisten korisjengin kanssa. Koris on siitä mainio harrastus, että sitä pelataan lähes joka kolkassa ja aina löytyy joku porukka, johon änkeytyä mukaan. Samalla tulee kuntoiltua ja saatua paikallisia tuttuja. Ne ovatkin siis kaksi päällimmäistä motiivia tämänhetkiselle palloilulleni.

Koriksen kautta myös paikallinen kulttuuri on tullut tutuksi monella tapaa. Joukkue, jonka kanssa pelaan on ihan tavoitteellisesti treenaava ryhmä, joka pelaa paikallista liigaa ja jonka pelaajista osa on maajoukkueessa. Joukkueen treenit pidetään kuitenkin ulkona asfalttikentällä, jossa ei ole valaistusta. Se tarkoittaa käytännössä sitä että treenien lopussa on jo sen verran pimeä, että on ihan mahdotonta nähdä, missä on koriteline tai pallo tai vastustaja tai mikään muukaan. Harjoitukset myös loppuvat mielenkiintoisella tavalla, meinaan yhdessä rukoillen.

Sanomattakin on selvää, että aikakäsitys on täällä toinen. Lauantaina meillä oli matsi kahdelta ja paikalla piti olla yhdeltä. Itse kävelin hullua kyytiä, että ehtisin paikalle ajoissa, mitä lie oikeen ajattelin. Yhden aikaan meitä oli paikalla minä, joukkueemme amerikkalainen pelaaja ja zimbabwelainen valmentaja. Joukkueemme sambialaiset pelaajat tulivat puoli kolmelta. Vastustajajoukkue ei tullut paikalle ollenkaan. Se ei kuitenkaan masentanut ketään, vaan pelasimme toisiamme vastaan ja saimme ihan mukavan hien pintaan ja minä kaikesta kävelystä ja pelaamisesta hirveät rakot varpaisiin.