maanantai 23. syyskuuta 2013

Tanner ja kaverit

Muutamana viikonloppuna olemme ihmetelleet, mista naapuristossa raikava erinomainen livemusiikki tulee ja lauantaina se selvisi. Osoite oli Club Zed Kalingalingassa, ihan kavelymatkan paassa. Kalingalinga on compound eli slummialuetta, joten olikin erikoista loytaa alueelta niin hieno esiintymislava valoineen paivineen. Launtaina Club Zed:ssa oli konsertti, jossa esiintyi useampia paikallisia asrtisteja Slap D:sta alkaen, paaesiintyja oli rappari nimelta Cactus. Olin liikenteessa herra A:n, kamppis O:n ja neiti K:n kanssa. Keikka oli varsin hyva ja kun valkoisia ollaan O:n ja K:n kanssa niin toki pyydettiin heti lavalle. Siella sitten sheikkasin maan ykkosartistien kanssa. Paikallista mediaa oli sen verran paikalla, etta todennakoisesti loydan ensi viikolla kuvamateriaalia tanssiperformanssistamme jonkun sanomalehden viihdesivuilta...

Sunnuntai oli melkein yhta kiva, kiitos pohjoismaisen sporttipaivan. Siella kisailivat Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska erilaisissa urheilulajeissa. Oma lempparini oli ehdottomasti koydenveto, josta innostuin niin, etta mietin, etta voisin hyvinkin ruveta kokopaivaiseksi koydenvetajaksi, jos tama valokuvabisnes ei toimi. Kisat menivat hyvin, vaikkei voittoa tullutkaan. Kokonaispisteissa Suomi oli toinen. Tarkeinta oli kuitenkin, etta Ruotsi jai taakse. Voittajaksi selviytyi Norja. Koko illan kruunasi illallinen Tanskan suurlahetystolla, joka tosin suljetaan pian.

Valitettavasti minulla ei ole kuvamateriaalia viikonlopun tapahtumista, silla halusin edes vapaa-ajallani pitaa hieman taukoa valokuvaamisesta, jota saan harrastaa toissa jo ihan tarpeeksi. Lomailun ohessa sain kuitenkin otettua aiemmin lupaamani kuvat kolmijalkaisesta ystavastani Tannerista ja kauniista kotipihastamme. 



Tanner lepaa. Uima-allas ja sen paassa oleva sauna.




   

Tanneria vahan vasyttaa. Ja meikalaisen huoneen ikkuna. 

perjantai 20. syyskuuta 2013

Back to Kabulonga

Olen nyt ihan shokeeraantunut. Netti toimii! Melkein tekis mieli menna Zamtelin toimistoon valittamaan. Olen meinaan ollut siella nyt talla viikolla kolmesti hillumassa ilman suurempia tuloksia. Maksoin hullusti uudesta netista, joka oli 3 kuukauden paketti. Rahoja ei kuulemma voi palauttaa, mutta ko. netti ei myoskaan toimi asuinalueellani...vaikka naapureilla kylla sama netti toimii hyvin...no nyt jostain syysta netti alkoi skulaamaan, toivotaan, ettei ole vain hetkellinen hairio..

Olen siis muuttanut takaisin Kabulongaan Suomi-compoudille ja on kylla kivaa. Jaan kampan suomalaisen O:n ja etelaafrikkalisen S:n kanssa. Samalla tontilla asuu myos paljon muita kivoja tyyppeja ja on saunaa ja uima-allasta ja elainystavia. Yhteensa 4 koiraa ja 3 kissaa. Lempparini on kolmijalkainen koira Tanner. Lisaa kuvamateriaalia tulossa lahiaikoina, kun saan kuvat tahan koneelle.

Kuten skarpeimmat jo huomasivat, tasta tekstista puuttuvat aat ja oot. Hankin eilen uuden koneen. Vuoden vanha MacBookPro mika lie. Tarkoitus oli hankkia viimeinkin Photoshop, mutta niin vaan poistuin liikkeesta koneen kanssa. Silla eihan Photoshoppia nyt pieneen MacBookiin ois voinu laittaa, tassa versiossa onkin paljon isompi ruutu, mika on kuvien editoinnille huomattavasti parempi juttu. Ja tosiaan aiempi MacBookini oli jo yli 4 vuotta vanha ja odotin jo kauhulla, koska se poksahtaa ja vie kaikki kuvat ja muut tiedostot mennessaan. Sain ensimmaisen varoituksen kuukausi sitten, kun akku yllattaen paisui ja alkoi roikkumaan puoliksi koneen ulkopuolella.

Sunnuntaina on Nordic Sports Day ja sita varten ollaankin tassa vahan treenattu...naapureitten kanssa juostu aamu kuudelta lahes 10 kilsan lenkkeja ja siita sitten sukellettu uima-altaaseen. Varmasti ainakin ruotsalaiset voitamme...Nyt otan pari valokuvaa pihalta, jotta voin laittaa ne tanne myohemmin. Koitan myos loytaa lisaa aakkosia. Nyt olen loytanyt vasta å:n ja ø:n, mutta etsinnat jatkuvat.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Terveiset Kariba-järveltä

Olen palannut Lake Karibalta. Ei syöneet krokotiilit ja kuvatkin onnistui luultavimmin ihan hienosti, tänään annamme ne hääparille, joten silloin tulee lopullinen tuomio. Facebookissa on muutama kuva taas näytillä niille, keitä kiinnostaa, katsokaahan!

Kariba-järvi oli kyllä hieno nähtävyys. Ainut hieman tunnelmaa latistanut seikka oli, että kyseessä on tekojärvi, vaikkakin maailman suurin sellainen. Yhtään krokotiilejä tai virtahepoja ei näkynyt, mutta kauniita maisemia kylläkin. 


Näkymä majapaikkamme rannasta

Matka järvelle kesti viitisen tuntia ja lähtö myöhästyi noin kolmella tunnilla, mikä ei mitenkään yllättänyt. Yhdestä porukkamme autosta puhkesi rengas, mutta muuten matka meni oikein hienosti. Eka yö sujui aika hulppeassa lodgessa ja toka laivan kannella...meillä oli kyllä majoitus pienemmässä laivassa, mutta huhu kertoi, että siellä oli majoitettuna myös lutikoita, joten herra A:n kanssa katsoimme paremmaksi nukkua taivas alla, mikä osottautui varsin kylmäksi vaihtoehdoksi.

Olin ihan hermorauniona koko häiden ajan, koska pelkäsin kuollakseni, että kaikki kuvani ovat ihan kauheita ja minut siitä syystä karkoitetaan koko maasta. No onnistuin ihan hyvin. Vaikka täytyy sanoa, että hiukka kaaottista on kyllä ohjata isoa juhlatuulella olevaa häälaumaa ryhmä yms. kuvia varten. Sen kyllä opin, että jos haluaa ottaa tietynlaisia kuvia, niin sitten pitää vaan määrätä ihmisiä, eikä odottaa oikeaa hetkeä...Mulla oli vaikka mitä hienoja suunnitelmia, mutta suurin osa jäi toteuttamatta. Silti ihan hyviäkin kuvia otin ja ens kerralla taas paremmin. Keikka oli siitä hyvä, että se silsälsi oikeastaan kaksi keikkaa, sillä kuvasin sekä hääkoristelut koristeluita järkkäävälle firmalle että itse häät hääparille.

Laiva ja herra A kantamassa studiovaloja.

Tietty kun häistä on kyse niin sitä kuvittelee heti ekana hehkeän nuorenparin. Ja täällä Sambiassa kun ollaan niin paikallisen pariskunnan. Hääpari oli kuitenkin yli viisikymppinen valkoinen pariskunta. Valkoisuus oli tällä kertaa kyllä plussaa, sillä valkoihoisten kuvaaminen erityisesti ulkona auringon valossa on huomattavasti helpompaa kuin tummaihoisten, joten vältin siinä monta ongelmaa.

Päivä oli pitkä. Ensin risteilimme laivalla kohti jonkun intialaisen omistamaa saarta, jossa vihkiminen suoritettiin. Sieltä taas takaisin laivaan ja ihana illallinen ja muuta ohjelmanumeroa. Tunnelma oli aika riehakas ja välillä nuorempi väki karkasi laivan katolle polttamaan pilveä. Itse kuuluin vanhempaan väkeen ja herra A:n kanssa teimme sohvatyynyistä pesän laivan kannelle ja nukuimme siellä.

Sunnuntaina seilasimme takaisin mantereelle, mutta johan olivat tuulen laittaneet. Laiva keinui kuin hullu ja pari telkkaa putoili ja rikkoutui. Perille kuitenkin päästiin ja matka Lusakaan saattoi alkaa...ja loppua saman tien, sillä hääkoristeluja rahdanneen auton rengas oli kas kummaa taas rikki, eikä kuljettaja ollut tehnyt asian eteen mitään koko viikonloppuna, vaan hengannut meidän kanssa laivalla. No siinä sitten odottelimme, josko rengas saataisi kuntoon ja eihän sitä saatu. Kuljettajamme, joka oli jonkinlainen yleismiesmekaanikko jäi korjaamaan rengasta ja me pääsimme toisella kyydillä kotiin. Vähän jännitti, että ehtiikö pimeä tulla ennen kuin pääsemme pois kiemuraisilta vuoristorataa muistuttaviltaa teiltä, mutta hienosti ehdimme auringonlaskun alta pois ja pääsimme kotiin. Kyllä oli kiva palata Lusakaan. Nyt ei taas vähään aikaan tarvitse lähteä mihinkään.

Näkymä laivan kannelta.