Putouksilta

Viime viikon perjantaina karkasin töistä vähän ennakkoon ja rynnäköin bussiasemalle Livingstoneen menevään bussiin. Mukana oli pari suomalaista tyyppiä ja vähän eväitä. Bussimatkan piti kestää seitsemisen tuntia, mutta rengasongelmien tähden matka venyi lähes 11-tuntiseksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä seura ja bussi olivat erinomaisia. Myös Jollyboys-hostelli yllätti positiivisesti.

Livingstonen reissun yksi päätarkoitus oli tietysti mennä katsomaan Victorian putouksia, joita näkemättä Sambiasta ei oikeastaan saa edes poistua. Niinpä painuimme heti toisena päivänä putouksille ja mitäpä niistä sanoisin...katso kuva:

Eli upeat oli maisemat ja koko päivä siinä meni niitä kuvaillessa. Illalla menimme tarkastamaan Livingstonen yöelämää ja seuraava päivä menikin siitä toipuessa. Kolmas päivä oli omistettu eläimille. Ensin teimme Karrin kanssa gepardi- ja leijonakävelyt. Maksoi ihan törkeesti, mutta oli sen arvoista. Erityisesti leijonien kanssa tunsin syvää henkistä yhteyttä ja oli niitä näköjään ihan hauska kävelyttääkin...

Kissaseikkailujen jälkeen kävimme vielä perinteisemmällä safarilla, jonka eräs paikallinen tuttumme järkkäsi. Jälleen näimme taas kasapäin uusia eläimiä, kuten kirahveja.

Bussimatka kotiin meni moitteita, vaikka melkein luulimme myöhästyvämme bussista, kiitos hitaahkon ravintolapalvelun. Hyvin kuitenkin ehdimme kyytiin ja saimme pitsatkin mukaan take awaynä. Nyt olen siis toista päivää takaisin Lusakassa. Heti ensitöikseni muutin uuteen kopperooni Kabulongassa ja kertoilenpa piakkoin muutamista haasteista, joita uusi asuntoni minulle tuotti heti ensimmäisenä iltana. Reissuni on nyt siinäkin mielessä jännässä kohdassa, että harjoittelu on loppu ja olen siirtynyt freelanseroimaan. Tänään tein ensimmäisen free-haastatteluni ja siitäkin kerron tuotapikaa vähän lisää.