Aina ulkomailla
asuessani minulle on ollut hyvin tärkeää se, että näytän hyvältä kotimaassa
vieraillessani. Jos on kesäaika, olen aina ottanut tuntitolkulla aurinkoa
piilottaakseni muutaman talven aikana kertyneen lisäkilon ja suklaan syönnistä
naamaan puhjenneet finnit. Talvella solarium ja aurinkoraidat ovat ajaneet
saman asian. Myös hyvää meikkiä ja uusia merkkivaatteita en ole koskaan
väheksynyt.
Miksi sitten on
niin tärkeä näyttää hyvältä, kun menee kotiin? Ihmisen on totta kai
todistettava ystävilleen ja sukulaisilleen, että teki oikean valinnan
lähtiessään ulkomaille. Että elämä on nyt jotenkin parempaa ja rikkaampaa ja
kuinka se oikein säihkyy ulkoisesta olemuksestakin.
Jos näin ei ole,
niin sitten on aivan erityisen tärkeää näyttää entistä paremmalta välttääkseen ikävään
sävyyn kysytyt kysymykset siitä, kuinka siellä ulkomailla on oikein pärjätty.
Kauhtuneet vaatteet, kalpea naama ja sotkuinen tukka eivät vakuuta, vaikka
kuinka sanoisit rahatilanteen ja elämänlaadun olevan kohdallaan.
Asuessani
Ruotsissa muistan kerran ostaneeni uusia merkkivaatteita ennen Suomeen menoa.
Halusin näyttää yhtä tyylikkäältä kuin muotitietoiset ruotsalaisblondit.
Mennessäni tapaamaan ystäviäni Helsingin keskustaan laitoin oikein korkokengät,
vaikka en ollut ikinä pitänyt niitä Ruotsissa. Ystäväni eivät ilmeisesti
huomanneet panostustani, sillä he totesivat yhteen ääneen, etten ollut yhtään
muuttunut puolessa vuodessa. Olin pettynyt.
Nyt ollessani
täällä Sambiassa aloin alitajuisesti taas valmistautumaan tulevaan Suomen matkaani ottamalla
aurinkoa. Ystäväni huomasi heti rusketukseni. Paljastin auringonoton syyn ja
löysin kohtalotoverin. Niin ikään Ruotsissa asunut ystäväni kertoi menneensä
aina suihkurusketukseen ennen Suomen matkaa. Joskus suihkurusketukseen
säästäminen johti muutaman päivän nälkäkuuriin, mutta oli sen arvoista. Suomen
lomakuvissa kameraa katsoi kauniisti päivettynyt ja selvästikin menestynyt ja
onnellinen nuori nainen. Sellainen, jolta yritän nyt itsekin näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti