Harva kulkee aavikon läpi huvikseen

Eilen katsoin dvd:ltä elokuvan Aavikon kukka (Desert Flower), jonka kirjaversion olen lukenut jo aiemmin. Tositapahtumiin perustuva tarina kertoo Waris Diriestä, somalitytöstä, jota ollaan naittamassa häntä itseään huomattavasti vanhemmalle miehelle. Waris kuitenkin pääsee pakenemaan kurjaa kohtaloaan ja päätyy monien mutkien kautta huippumalliksi Lontooseen.

Kuulostaa ensikuulemalta jälleen yhdeltä kliseiseltä Hollywood-pläjäykseltä, mutta sitä se ei silti ole. Elokuvan tarkoitus ei ole vain viihdyttää vaan siihen sisältyy myös monta tärkeää teemaa, ehkä kirkkaimpana kritiikki tyttöjen ympärileikkausta kohtaan.

Lumeavioliitto tai ulos

Itseäni kosketti kuitenkin eniten elokuvan päähenkilö Warisin kokemat vaikeudet maahantulolupien kanssa. Aikoinaan kotiapulaiseksi Lontooseen tullut tyttö jää kaupunkiin isäntäperheen palattua Somaliaan. Työtön ja asunnoton Waris ei ymmärrä hakea turvapaikkaa saati uusia oleskelulupaansa, mistä aiheutuu myöhemmin ongelmia. Kun Warisin pitäisi lähteä ulkomaille mallikeikalle, ei väärin paperein maassa olevaa naista päästetä matkaan vaan viedään poliisiasemalle.

Ainoa keino jäädä Englantiin on lumeavioliitto miehen kanssa, jota Waris ei rakasta. Näin se on usein myös tosielämän laittomille siirtolaisillekin. Ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että karkoituspäätöksen välttääkseen paperittomat maahanmuuttajat hankkiutuvat mieluummin naimisiin kuin palaavat kotiseuduilleen.

Ei matkaan ilman syytä

Minusta on sinänsä ymmärretävää, että moni valtio haluaa kontrolloida kuinka paljon ja minkälaisia henkilöitä sen rajojen sisällä liikkuu. Maassa laittomasti olevien kriminalisointi ei kuitenkaan tunnu läheskään aina järkevältä vaan johtaa usein lumeavioliiton kaltaisiin ratkaisuihin, jotka eivät palvele yhtään ketään.

On tietysti totta, että köyhyyden, pakkoavioliittojen ja muiden epäoikeudenmukaisuuksien uhreja olisi paras auttaa heidän kotimaissaan. Länsimaat eivät ole kuitenkaan kovinkaan innokkaita tarjoamaan tällaista apua ja jos ovat, ei sitä riitä kaikille. Ne, jotka pakenevat ahdinkoaan ja yrittävät omaehtoisesti auttaa itseään ja perheitään, häviävät usein lopulta pahiten ja joutuvat vain entistä huonommille teille: prostituoiduiksi tai tekemään pimeitä töitä.

Itse uskon, ettei kukaan tee pitkää ja vaarallista matkaa Saharan aavikon läpi ja Välimeren yli Eurooppaan, jos oma kotiseutu tarjoaisi lähtijälle mahdollisuuksia normaalielämään saati opiskeluun tai palkalliseen työhön. Kuten perheensä hylänneen Warisin täti osuvasti toteaa: "Jos kulkee läpi aavikon, on siihen oltava hyvä syy."

Inhimillinen valinta

Toisin kuin monilla muilla laittomilla siirtolaisilla, Warisilla käy kuitenkin hyvin. Hän saa lopulta pysyvän oleskeluluvan ja pystyy jatkamaan uraansa huippumallina. Mikä tärkeintä, Waris myös avautuu julkisuudessa kurjasta menneisyydestään Somaliassa. Hänestä tuleekin YK:n erikoislähettiläs, jonka tehtävänä on kiertää maailmaa puhumassa tyttöjen ympärileikkauksesta.

Mitä jos Waris ei olisikaan paennut? Tai entä jos hän olisikin noudattanut lakeja ja palannut Somaliaan saatuan karkoituspäätöksen? Se olisi ollut sääli, eikä vain Warisille itselleen vaan myös monelle muulle. Ainakin yksi mielenkiintoinen tarina olisi jäänyt kertomatta. En myöskään usko, että kukaan muu olisi voinut paremmin nostaa esiin tyttöjen ympärileikkausta kuin sen itse kokenut maailmankuulu huippumalli.


Laiton maahanmuutto on siis paljon muutakin kuin rikollisten hämäräperäisiä puuhia ja puhdasta ihmiskauppaa. Usein se on epätoivoisten ihmisten viimeinen ja ainut mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Vai mitä itse olisit tehnyt, jos olisit ympärileikattu somalityttö, joka olisi jo kerran onnistunut pakenemaan kohtaloaan? Palannut takaisin maahan, jossa sinua odottaa perheen pettymys ja itseään kolme kertaa vanhempi sulhanen?

Lisää Waris Diriestä löytyy osoitteessa: http://www.waris-dirie-foundation.com/en/