No niin, en ole kirjoittanut hetkeen, koska tissikirjoitukseni jälkeen minulle iski pieni rimakauhu. Että pystynkö kirjoittamaan tekstiä, joka olisi yhtä suosittu. Vaikka selväähän se on, että jos jo otsikossa mainitaan rinnat ja toistetaan ne vielä heti tekstin ensimmäisessä lauseessa, niin kyllähän se lukijoita kerää. Sen ovat jo iltalehdet meille opettaneet. Tissiotsikot ovat aina niitä klikatuimpia. Seuraavaksi suosituin aihe lienee perse, mutta tällä kertaa en voi ratsastaa näillä ihmismieltä kiihottavilla ruumiinosilla, vaan kirjoitan jostain muusta. Nimittäin lifestyle-blogeista.
Palattuani tänne parempien nettiyhteyksien ja älypuhelimien vyöhykkeelle, olen aktivoitunut sosiaalisessa mediassa aivan uudella vimmalla. Olen esimerkiksi liittynyt instagrammiin, jota vuosikaudet vastustelin. Instagrammin kautta taas olen löytänyt paljon lifestylebloggareita, joiden instatilit ovat täynnä toinen toistaan hienompia kuvia salaattikulhoista, jumppa-asuista ja kukkakedoista. Bloggarit itsekin ovat kauniita kuin kukkaset ja kuvissa vilahtelevat ystävät, lemmikit ja muut asusteet on aina sävy sävyyn valittuja.
Ensin tunsin pientä kateutta ja suurta ihailua näitä täydellisiä ihmisiä ja heidän uskomattomia kuviaan tirkistellessäni. Jos pitäisin lifestyle-blogia omasta elämästäni, niin se ei vain näyttäisi samalta. Tai ehkä päivän tai pari voisin miettiä joka aamu asuvalintojani, valmistaa alusta loppuun kaikki ateriani luomuraaka-aineista ja tehdä jumppaliikkeitä hikoilematta. Mutta viimeistään neljännen päivän kohdalla olisin jo niin poikki, että vetelehtisin vaan verkkareissa, söisin palanutta munakasta ja hakisin Makuunista ison pussin irtokarkkeja. Ja sulkisin blogini ja instagram-tilini lopullisesti.
Aivan varmasti lifestyle-bloggareillakin on niitä päiviä, jolloin heidän arkensa on muutakin kuin harkitusti valittuja asukokonaisuuksia. Tai niin toivon. Mutta epäilen. Niin tiivistä tuntuu olevan monen bloggarin julkaisutahti, että en tiedä ehtivätkö he ajatella mitään muuta kuin seuraavaa täydellistä kuvaa. Edes lomilla ei saa olla rauhassa. Bikinit ja muu rantalaukun sisältö on hienosti aseteltu hiekalle, koko lomamatkan kaikki ruoka-annokset kuvattu, ostokset hotellin sängyllä nätissä rivissä ja muutama mallikuva omasta huippuunviritetystä lomakropasta siihen päälle.
Mitä enemmän olen blogeja lukenut, ihailuni on vaihtunut huoleen. Olen huolissani lifestyle-bloggareiden jaksamisesta. He ovat kauniita, nuoria ja lahjakkaita. Ei heidän tarvitsisi todistella sitä jokaisella aterialla ja asuvalinnalla. Ei sillä, kauniiden kuvien katselu on inspiroivaa. Parhaimmat lifestyle-blogit ovatkin kuin aikuisten satuja; fantasiamaailma, jonne on kiva sukeltaa, mutta jossa en kyllä itse pystyisi asumaan aamusta iltaan. Joskus haluaisinkin nähdä nämä blogimaailman fantasiaolennot tukka sekaisin räjähtäneinä. Ihan vaan tietääkseni, että he ovat oikeasti olemassa. Ja että heillä on kaikki ok.
Palattuani tänne parempien nettiyhteyksien ja älypuhelimien vyöhykkeelle, olen aktivoitunut sosiaalisessa mediassa aivan uudella vimmalla. Olen esimerkiksi liittynyt instagrammiin, jota vuosikaudet vastustelin. Instagrammin kautta taas olen löytänyt paljon lifestylebloggareita, joiden instatilit ovat täynnä toinen toistaan hienompia kuvia salaattikulhoista, jumppa-asuista ja kukkakedoista. Bloggarit itsekin ovat kauniita kuin kukkaset ja kuvissa vilahtelevat ystävät, lemmikit ja muut asusteet on aina sävy sävyyn valittuja.
Ensin tunsin pientä kateutta ja suurta ihailua näitä täydellisiä ihmisiä ja heidän uskomattomia kuviaan tirkistellessäni. Jos pitäisin lifestyle-blogia omasta elämästäni, niin se ei vain näyttäisi samalta. Tai ehkä päivän tai pari voisin miettiä joka aamu asuvalintojani, valmistaa alusta loppuun kaikki ateriani luomuraaka-aineista ja tehdä jumppaliikkeitä hikoilematta. Mutta viimeistään neljännen päivän kohdalla olisin jo niin poikki, että vetelehtisin vaan verkkareissa, söisin palanutta munakasta ja hakisin Makuunista ison pussin irtokarkkeja. Ja sulkisin blogini ja instagram-tilini lopullisesti.
Aivan varmasti lifestyle-bloggareillakin on niitä päiviä, jolloin heidän arkensa on muutakin kuin harkitusti valittuja asukokonaisuuksia. Tai niin toivon. Mutta epäilen. Niin tiivistä tuntuu olevan monen bloggarin julkaisutahti, että en tiedä ehtivätkö he ajatella mitään muuta kuin seuraavaa täydellistä kuvaa. Edes lomilla ei saa olla rauhassa. Bikinit ja muu rantalaukun sisältö on hienosti aseteltu hiekalle, koko lomamatkan kaikki ruoka-annokset kuvattu, ostokset hotellin sängyllä nätissä rivissä ja muutama mallikuva omasta huippuunviritetystä lomakropasta siihen päälle.
Mitä enemmän olen blogeja lukenut, ihailuni on vaihtunut huoleen. Olen huolissani lifestyle-bloggareiden jaksamisesta. He ovat kauniita, nuoria ja lahjakkaita. Ei heidän tarvitsisi todistella sitä jokaisella aterialla ja asuvalinnalla. Ei sillä, kauniiden kuvien katselu on inspiroivaa. Parhaimmat lifestyle-blogit ovatkin kuin aikuisten satuja; fantasiamaailma, jonne on kiva sukeltaa, mutta jossa en kyllä itse pystyisi asumaan aamusta iltaan. Joskus haluaisinkin nähdä nämä blogimaailman fantasiaolennot tukka sekaisin räjähtäneinä. Ihan vaan tietääkseni, että he ovat oikeasti olemassa. Ja että heillä on kaikki ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti