Minulla on pienet
rinnat. Huomasin sen jo teininä, vaikka silloin vielä kaikki yrittivät
lohduttaa: ”Kyllä ne vielä kasvavat”. Mutta eivätpä kasvaneet. Itkin ja
häpesin. Olin ihan varma, ettei kukaan mies ikinä katsoisi minuun päin ja olisin
loppuelämäni yksin pienten tissieni kanssa. Epätoivoisimpina hetkinä toivoin,
että olisin mieluummin kuollut kuin pienirintainen. Mielestäni vanhemmiltani
oli miltei edesvastuutonta edes hankkia lapsi, jos tiedossa oli, että siitä
voisi tulla pienirintainen.
Nyt olen päässyt
asian yli. Paraneminen alkoi joissain kuntosalitreeneissä noin kymmenen vuotta
sitten. Aloin siinä penkkipunnerrusta tehdessä miettiä, että mitä hittoa niillä
isommilla tisseillä oikein tekisin? Näyttelisin niitä kaikille? No, en kai. Ja
mihin ne oikein laittaisin? Mitä jos ne treenatessakin pomppisivat minne
sattuu? Ehkei elämä pienten tissien kanssa ollutkaan aivan tuhoon tuomittua.
Suomessa
kauneusihanne tuntuu olevan hoikka ja siro tyttö, jolla on mielellään isohkot rinnat.
Nykyisin saa olla lihasta ja peppua, mutta katsokaa vaan fitness-kisojen
voittajia ja huomaatte, että myös heillä on rasvaprosentin niukkuudesta
huolimatta isot tissit, harvemmin tosin omat.
Pienirintaisuus
tuntui aikoinaan erityisen epäreilulta, koska olen muuten iso. Jos olisinkin
hoikka fitnesstyttö tai hentoinen keiju, niin pienirintaisuus olisi jotenkin
perusteltua. Mutta olen pitkä ja minulla on perse ja lantio ja lihaksia. Ainoastaan ne tissit, ne minulta puuttuu.
Joskus
ulkonäköahdistukseni kourissa ostelin huimia push-up bikineitä ja leikittelin
ajatuksella silikonirinnoista. Jos olisin syntynyt Brasiliassa tai muussa
lattarimaassa, jossa suku kustantaa 18-vuotis synttärilahjaksi
kauneusleikkauksen, niin minulla olisi nyt varmasti vähintäänkin D-kuppi ja
pari rasvaimua takana.
Onneksi kuitenkin
keskityin muihin asioihin ja huomasin, että kauneusihanteita voi olla erilaisia.
Oma ulkonäkökompleksini katosi lopullisesti Afrikassa. Nigeriassa naiset olivat
kuka minkäkin kokoisia, mutta niin vaan sheikkasivat tanssilattialla kuin
mallikaunottaret konsanaan. Ylpeästi pää pystyssä, ilman häivähdystäkään
häpeästä. Yhtäkkiä pitkä vaalea tyttö, jolla oli takapuolta ja joka osasi
tanssia, olikin sitä kuuminta kamaa. Itsetuntoni räjähti käsiin.
Nyt kun olen palannut Sambiasta, jossa olin todellinen kaunotar, Suomeen, jossa olen ihan kiva, mutta vähän väärän kokoinen, oma minäkuvani on taas murroksessa. Peilaan takapuoltani näyteikkunoista. Luen lehdistä laihdutusjuttuja. Vertaan itseäni muihin. Ja olen melko tyytyväinen. Ja ihan helvetin onnellinen, etten ikinä mennyt ottamaan niitä silikoneja. Itsetunnosta on paljon enemmän hyötyä kuin isoista tisseistä.
Nyt kun olen palannut Sambiasta, jossa olin todellinen kaunotar, Suomeen, jossa olen ihan kiva, mutta vähän väärän kokoinen, oma minäkuvani on taas murroksessa. Peilaan takapuoltani näyteikkunoista. Luen lehdistä laihdutusjuttuja. Vertaan itseäni muihin. Ja olen melko tyytyväinen. Ja ihan helvetin onnellinen, etten ikinä mennyt ottamaan niitä silikoneja. Itsetunnosta on paljon enemmän hyötyä kuin isoista tisseistä.
niin on!
VastaaPoista