maanantai 20. tammikuuta 2014

Tulta!

Kirjoittelin joskus aikaisemmin häiden ja muiden niihin liittyvien juhlien tärkeydestä Sambiassa. Taas olin joku kuukausi sitten todistamassa yhtä tällaista juhlaa, jonka nimi oli Chilanga Mulilo, suomeksi tulen näyttäminen. Tulella tarkoitettiin tietysti morsianta, joka olikin aika hot.

Perinteen mukaan morsian ja hänen perheensä lähettävät jos jonkin sortin ruokaa sulhon luo. Juhla alkoikin morsiamen vanhempien luota, jossa joukko naisia valmisteli paikallisia sörsseleitä. Tärkeässä roolissa oli nshima, maissitärkkelysmassa, jota täällä syödään aamusta iltaa. Käsin tietysti, kasvisten ja lihan kanssa. Ei ollenkaan pahaa, vaikka niin voisi ensi alkuun ajatella.

Niinpä siis mammat vatkasivat ulkona nshimaa ja paistoivat kalaa ja muita ruokia. Välillä laitettiin chitenget, eli paikalliset kankaat lanteille ja tanssittiin. Ja kuvaajakaan ei tältä välttynyt. Tätien ilmeet olivat hyväksyvät, kun kävin pyörittämässä ahteriani joukon keskellä.



Kun kokkaukset olivat jotakuinkin valmiit, noudettiin morsian talon sisältä ja hänet tuotiin kankaaseen peiteltynä ulos. Naiset, joista juhlayleisö pääosin koostui kulkivat jonossa kankaalla verhoillun morsiamen perässä ja köllähtivät maahan, kunnes morsian oli valmis paljastettavaksi. Sitten morsian suvun vanhempien naisten opastukselle vatkasi nshimaa pari kertaa ja poistui jälleen verhoiltuna paikalta.



Tämän jälkeen ruuat kannettiin olohuoneeseen ja sisällä pidettiin seremonia, jonka aikana morsian paketoi yhden kattiloista valkoiseen kankaaseen. Morsiamen isä myös piti puheen ja jossain välissä rukoiltiin. Tämän jälkeen kattilat kannettiin ulkona odottavaan avolava-autoon ja niin lähdettiin kaikki konkkaronkalla sulhon luo. Vain morsian ja vanhempansa jäivät taloon.


Mamat kantoivat kattiloita tottunein ottein päänsä päällä ja tanssivat takaperin sulhon taloon, jossa sulho sukulaisineen odotti. Taas oli monenlaista seremoniaa ja sulho oli välillä kankaan peitossa ja välillä pestiin hänen käsiään. Viimein ruoka kannettiin ulkona olevaan telttaan, jossa muu suku odotti. Morsiamen puolen väki ei saanut koskea tähän ruokaan vaan lähti morsiamen luo syömään. Ja nälkähän siinä jo olikin. Siihen mennessä juhla oli kestänyt reilut viitisen tuntia.

2 kommenttia:

  1. No voi herranjestas mitkä menot ja meiningit. Aika monivaiheista naimisiinmeno siellä on. Mielenkiintoinen työkeikka, kun välillä pitää vähän tanssia ja sait varmaan maistella niitä ruokiakin.

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä oli ruokatarjoilut myös! Ja tanssiminen pitää hyvin hereillä. Ihan täydellinen keikka.

    VastaaPoista