Kirjoittelin joskus aikaisemmin häiden ja muiden niihin liittyvien juhlien
tärkeydestä Sambiassa. Taas olin joku kuukausi sitten todistamassa yhtä tällaista
juhlaa, jonka nimi oli Chilanga Mulilo, suomeksi tulen näyttäminen. Tulella
tarkoitettiin tietysti morsianta, joka olikin aika hot.
Perinteen mukaan morsian ja hänen perheensä lähettävät jos jonkin sortin
ruokaa sulhon luo. Juhla alkoikin morsiamen vanhempien luota, jossa joukko
naisia valmisteli paikallisia sörsseleitä. Tärkeässä roolissa oli nshima, maissitärkkelysmassa, jota täällä syödään aamusta iltaa. Käsin
tietysti, kasvisten ja lihan kanssa. Ei ollenkaan pahaa, vaikka niin voisi ensi
alkuun ajatella.
Niinpä siis mammat vatkasivat ulkona nshimaa ja paistoivat kalaa ja muita
ruokia. Välillä laitettiin chitenget, eli paikalliset kankaat lanteille ja
tanssittiin. Ja kuvaajakaan ei tältä välttynyt. Tätien ilmeet olivat
hyväksyvät, kun kävin pyörittämässä ahteriani joukon keskellä.
Kun kokkaukset olivat jotakuinkin valmiit, noudettiin morsian talon sisältä ja hänet tuotiin kankaaseen peiteltynä ulos. Naiset, joista juhlayleisö pääosin koostui kulkivat jonossa kankaalla verhoillun morsiamen perässä ja köllähtivät maahan, kunnes morsian oli valmis paljastettavaksi. Sitten morsian suvun vanhempien naisten opastukselle vatkasi nshimaa pari kertaa ja poistui jälleen verhoiltuna paikalta.
Tämän jälkeen ruuat kannettiin olohuoneeseen ja sisällä pidettiin
seremonia, jonka aikana morsian paketoi yhden kattiloista valkoiseen
kankaaseen. Morsiamen isä myös piti puheen ja jossain välissä rukoiltiin. Tämän
jälkeen kattilat kannettiin ulkona odottavaan avolava-autoon ja niin lähdettiin
kaikki konkkaronkalla sulhon luo. Vain morsian ja vanhempansa jäivät taloon.
Mamat kantoivat kattiloita tottunein ottein päänsä päällä ja tanssivat
takaperin sulhon taloon, jossa sulho sukulaisineen odotti. Taas oli monenlaista
seremoniaa ja sulho oli välillä kankaan peitossa ja välillä pestiin hänen
käsiään. Viimein ruoka kannettiin ulkona olevaan telttaan, jossa muu suku
odotti. Morsiamen puolen väki ei saanut koskea tähän ruokaan vaan lähti
morsiamen luo syömään. Ja nälkähän siinä jo olikin. Siihen mennessä juhla oli
kestänyt reilut viitisen tuntia.
No voi herranjestas mitkä menot ja meiningit. Aika monivaiheista naimisiinmeno siellä on. Mielenkiintoinen työkeikka, kun välillä pitää vähän tanssia ja sait varmaan maistella niitä ruokiakin.
VastaaPoistaJoo kyllä oli ruokatarjoilut myös! Ja tanssiminen pitää hyvin hereillä. Ihan täydellinen keikka.
VastaaPoista