Kempeleessä tapahtui. Ja nyt raiskauksista ja seksuaalisesta häirinnästä puhuvat kaikki, myös naisten oikeuksille aiemmin naurahdelleet miehet. Näin tasa-arvoa kannattavan feministin näkökulmasta tämä kuulostaa äkkiseltään aika upealta. Epäilyttävän asiasta tekee vain se, että naisten oikeuksien puolustamiseen herättiin vasta nyt, kun raiskauksesta epäiltynä on turvapaikanhakijamies.
Läpi syksyn olen seurannut, miten pääosin miespuoliset ”maahanmuuttokriitikot” ovat huudelleet ympäri sosiaalista mediaa, ettei tänne tarvita enempää turvapaikanhakijamiehiä, jotka raiskaavat kaikki naiset ja lapset. Jos yksikään nainen on ehtinyt kommentoimaan väliin ja muistuttanut, että raiskauksia tekevät myös suomalaiset miehet, on vastaus ollut yksinkertaisen ytimekäs: ”Toivottavasti ne joukkoraiskaa sutkin kohta, niin alat huora uskoa!”
On totta, että iso osa turvapaikanhakijoista tulee kulttuureista, joissa naisten ja miesten välinen kanssakäyminen, jos sitä nyt yleensä on, on kovin toisenlaista kuin meillä Suomessa. Mielestäni onkin erittäin hyvä, että kulttuurierot ja niiden tuomat mahdolliset ongelmat tiedostetaan ja uusille tulokkaille tarjotaan tietoa suomalaisten parisuhde- ja seksuaalikäyttäytymisestä sekä naisen asemasta Suomessa.
Aina se ei valitettavasti riitä ja silloin on kyse rikoksesta, josta tulee rangaista.
On hyvä, että raiskauksista ja naisten oikeuksista viimein puhutaan, mutta niistä pitää puhua myös silloin, kun tekijänä on suomalainen mies tai uhrina ulkomaalainen nainen.
Somekommentteja lukiessani en ole voinut olla huomaamatta, miten sovinismi ja rasismi kulkevat käsi kädessä. Pelissä ei tunnu olevan niinkään naisten oikeudet, vaan miesten oikeudet naisiin. Sovinistimies ei halua tänne ulkopuolisia, jotka voisivat heikentää hänen asemaansa hierarkian huipulla ja koskea ”hänen naisiinsa”.
Joskus sovinistimies on myös se sama tyyppi, joka Thaimaan-matkoillaan ottaa kaiken ilon irti paikallisten naisten heikosta asemasta tai etsii netistä venäläisnaisia tyydyttämään seksuaaliset tarpeensa. Sovinistista tällainen käytös on ihan ok, eikä häntä ulkomaalaisten naisten oikeudet paljon kiinnosta, sillä niistä päättävät ihan muut miehet.
Vaikka sovinisti on usein rasisti, ei läheskään jokainen mies ole onneksi sovinisti. Myös meitä naisia löytyy aika erilaisia. Monia meistä kuitenkin yhdistää se, että olemme joskus kohdanneet sovinistin. Ja tiedämme, ettei se tunnu kivalta, on sitten kyseessä valkoinen, musta tai keltainen sovinisti.
Suomalainen perhe- ja lähisuhdeväkivalta porskuttaa komeasti sukupolvesta toiseen – suurkiitos vielä kerran, Sofi Oksanen, kissan nostamisesta pöydälle, sovinistimiesten (ja -naisten?) "väärin hännästä nostamisesta" haukkumana! Läheisensä alistamisen hyväksyvä kulttuurimme tuottaa myös vieraisiin kohdistuvaa väkivaltaa, "vahvemman oikeuden" mieltämistä käypäseksi pikkujoulujen jatkoilla yms. tilanteissa, joissa saattaisi tulla kyseeseen myös aito, vapaaehtoinen seksi. Onneksi "puskaraiskaukset"
VastaaPoistaovat paljon harvinaisempia. Mikään väkivalta ei ole missään tilanteessa hyväksyttävissä, kenenkään tekemänä.
Kaikkein läheisimpien ihmisten kohtelu arkielämässä ei voi olla riippumaton ihmisyksilön yleisestä vastuullisuutensa sisäistämisestä. "Mitä muut saavat tehdä minulle?" ja "Mitä minulla on oikeus tehdä muille?" ovat kysymyksiä, joihin saa näennäisen yksiselitteisen vastauksen Suomen perustuslain pykälistä 6 ja 7: olemme kaikki yhdenvertaisia ja oikeutettuja turvallisuuteen ja koskemattomuuteen. Saman vahvistavat EU-sopimukset ja YK:n ihmisoikeuksien julistus. Miksei tämä "läntisessä kulttuuripiirissämme" selviönä pidetty ihmisarvon kunnioittaminen toteudu meillä supisuomalaisillakaan käytännössä? Miten tuoda tämä ”laillinen” olotila välittömästi tänne saapuvan, lähtökohtaisesti eri lailla ajattelemaan tottuneen tietoon? Miten erottaa kenestäkään pahantekijästä, toimiiko hän silkasta julmuudesta vai jonkinlaisen normiharhan vallassa?
Ylen artikkelissa psykologi Lauri Mannermaa sanoo miesten traumatisoitumisesta, "mieshäpeästä": "Se lähtee lapsuudesta, siitä millainen pojan pitäisi olla. Oikeastaan koko meidän kulttuurimme tuottaa traumatisoituneita miehiä. Tunteet erotetaan älystä. – – Me miehet mieluummin kuollaan kuin myönnetään, että me ollaan heikkoja. – – Laumaan kuuluminen on miehille niin tärkeää, että se menee kaiken muun edelle." http://yle.fi/uutiset /psykologi_kulttuurimme_tuottaa_traumatisoituneita_miehia__mieshapea_vaikeuttaa_vastoinkaymisten_kohtaamista/8486012 Kulttuurimme tuottaa myös traumatisoituneita naisia, kauneusihanteiden pakkopaidalla yms. Onko syy siihen, etteivät naiset reagoi yhtä syrjäytyvästi kuin miehet, oman viiteryhmän traditioissa, väljemmässä "laumaan hyväksymisessä" vai sukupuolittuneessa mielenmaisemassa, pikkutyttöjen kasvatuksessa kehittyvässä kyvyssä erottaa tunteet ja järki toisistaan?
Finlandia-voittaja Laura Lindstedtin upea puhe jatkaa eteenpäin Sofin (ja monen muun) sanomasta: http://www.hs.fi/paivanlehti/28112015/a1448606331734 Karmaisevia "sivistyssovinistien" lausuntojen sitaatteja!
Kiitos erittäin hyvistä huomioistasi Marjatta! Luin itsekin tuon mieshäpeä-jutun ja se oli tosi kiinnostava. Miestenkään osa ei ole helppo ja sovinismi ja muut tasa-arvo-ongelmat eivät johdu yksittäisten ihmisten käytöksestä vaan ovat usein syvällä systeemissä ja mitä toivon eniten, on, että kyseenalaistamme systeemin; eli sen, miksi toimimme ja ajattelemme tietyllä tavalla ja mitkä ovat sen vaikutukset tasa-arvon totuetumisen kannalta.
VastaaPoista