Mielikuvia Sambiasta

Mitä sinä tiedät Sambiasta? Jos olet tavallinen suomalainen, ehkä suht paljon matkustellutkin, mutta et intohimoisesti eteläisen Afrikan asioihin paneutunut, vastaus on todennäköisesti: et mitään.

Mutta ei huolta, minä en tiennyt Sambiasta yhtään sen enempää, ennen kuin tulin tänne. En, vaikka toisinaan pidän itseäni jonkinasteisena Afrikka-tietäjänä. Paria kuukautta ennen lähtöäni aloitin agressiivisen googlausoperaation, jonka johdosta opin seuraavaa: Sambiassa on kuparikaivoksia ja paljon kiinalaisia ja että homo ei kannata Sambiassa olla tai pidätetään. Tämä oli kuva, jonka kansainvälinen media tarjosi. Muutamien sambialaisten blogien kautta sain myös jonkinlaisen käsityksen Sambian muoti- ja musiikkipiireistä; ne olivat pienet, mutta värikkäät.

Erilaisia sambialaisia kauppakeskuksia.

Jos en olisi koskaan ollut Sambiassa, enkä olisi vaivautunut googlaamaan, en tietäisi sitäkään vähää. Sambia ei ole uutisotsikoissa. Sambiassa ei ole ollut sisällissotia tai muita merkittäviä etnisiä konflikteja. Sambiassa ei ole ollut suurempia luonnonkatastrofeja, ei ankaraa nälänhätää, ei korkeaa rikollisuutta. Ei mitään uutisarvoista. Sillä ikävät asiathan ovat juuri niitä, jotka raivaavat tiensä uutisotsikoihin.

Suomalaisten kuva Afrikasta on usein melko rajoittunut. (Ai onko siellä liikennevaloja?) Mutta onko se meidän vikamme? Jos ei ole itse matkustanut Afrikassa, eikä omaa afrikkalaisia ystäviä tai perheenjäseniä tai muita kytköksiä mantereeseen, niin mistä sitä voisi mitään tietääkään. Etenkin, kun median antama kuva on usein pelkkää köyhyyttä ja kärsimystä parilla leijonalla höystettynä.

Erilaisia sambialaisia asuinympäristöjä.

Oma ensikosketukseni Afrikkaan oli vuonna 2008, kun menin Nigeriaan kesätöihin. Olin sekä innoissani että kauhuissani. Sanoin kavereilleni jokseenkin näin: "Varmaan kuolen, mutta se on sen arvoista!" Alussa kaikki oli niin erilaista ja ihmeellistä. Katujen varsien kaupustelijat, mies ajamassa moottoripyörällä pelastusliivit päällä. Välillä tuntui, että minulla oli enemmän yhteistä oman koirani kanssa kuin paikallisten ihmisten kanssa.

Afrikassa on kuitenkin monta todellisuutta. Tuloerot ovat huikeat, erityisesti öljyvaltio Nigeriassa, mutta myös täällä kuparimaa Sambiassa. Koulutettujen kaupunkilaisten maailma eroaa lukutaidottomien kyläläisten maailmasta aivan täysin, edes yhteistä kieltä, saati yhteisiä puheenaiheita ei välttämättä löydy. Lusakan kadut ovat täynnä suuria ja kiiltäviä citymaastureita, joita näkee Helsingissä harvemmin. Toisaalta paras tuliaislahja maaseudulle mentäessä on edelleen oma elävä kana.

 Erilaisia sambialaisia menopelejä.

Kirjoittajana minua kiinnostavatkin juuri ne toisenlaiset, uutisotsikkojen ulkopuolelle jäävät todellisuudet. Mitä sambialaiset nuoret ajattelevat abortista? Voivatko tummaihoiset suhtautua toisiinsa rasistisesti? Millaista on sambialainen kierrätystaide? Entä mistä inspiroituvat sambialaiset muotisuunnittelijat? Miltä kuulostaa sambialainen gospel- ja hiphop-musiikin yhdistelmä?

Kaikesta tästä kirjoitamme +260 Lifestyle -lehdessä, jonka printtiversion julkaisemiseen keräämme parhaillaan rahaa. Jos sinusta tuntuu, että kaipaisit pientä päivitystä Afrikka-uutisointiin, niin nyt on hyvä hetki toimia. Voit osallistua mesenaatissa olevaan yhteisörahoituskampanjaamme tästä ja saat itsellesi kyseisen lehden 3 ensimmäistä numeroa sekä monia uusia mielikuvia Sambiasta.