Meillä isi on aina käskenyt syödä lautasen tyhjäksi. Eikä vain lautasta vaan koko jääkaapin. Juuri äsken sain kehut, kun söin loput siskonmakkarakeitosta, niin, että saatiin keittokattila vihdoinkin pois jääkaapista. Inspiraation keittoon isi sai pakkasessa olleesta persiljasta, joka oli saatava sieltä pois tilaa viemästä.
Jotakuta isin ajattelutapa voi huvittaa. Minä otan sen mitä suurimmalla vakavuudella. Olen esimerkiksi nyt vanhemmilla vieraillessani tuntenut velvollisuudekseni syödä loppuun kaikki avatut keksipaketit ja suklaalevyt ja hyvin olen tehtävässäni onnistunutkin.
Minulla poissyöminen ulottuu myös muihin asioihin kuin ruokaan. Haluan eliminoida ympäriltäni kaiken turhan. Olen pienestä pitäen harrastanut luopumista. Aina aika-ajoin pääni tarvitsee puhdistautumista ja parhaiten se onnistuu heittämällä pois kaikki turhat ja usein myöhemmin tarpeelliseksi todetut romut. Ekaluokkalaisena luovuin pehmoeläimistäni. Annoin niistä suurimman osan onneksi kaverilleni, jolta saatoin hakea eläimet takaisin, kun ikävä yllätti.
Myöhemmin luovutettavien listalla on ollut kasapäin cd-levyjä, kirjoja, koriste-esineitä ja vaatteita. En uskalla edes arvioida luovutettujen vaatteiden määrää. Ja kuinka usein olenkaan joutunut ostamaan ihan vastaavan vaatteen tilalle. Mutta se on ollut aina sen arvoista. Sieluni on uusiutunut ja samalla myös vaatekaappi.
Taas olen luopumiskierteessä. Yleensä sen huomaa siitä, että huoneeni on kauheassa sotkussa. Heitän kaikki tavarat lattialle ja käyn ne esine kerrallaan läpi. Kaikki, mikä ei läpäise seulaani menee kirppikselle, huuto.nettiin, kaverille lahjaksi tai UFF:n laatikkoon. Roskiin en yleensä heitä kuin vain kaikkeista säälittävimmät romut.
Jälleen kerran olen vannonut, etten osta mitään uutta tilalle. Tällä kertaa lupaus on tavallista helpompi pitää, sillä minulla ei ole kerrassaan yhtään ylimääräistä rahaa tuhlattavana, ellen nyt sitten satu tienaamaan myymistäni romuista yllättäviä summia. Toivon, ettei näin käy. Olen nimittäin erittäin hyvä luopumaan myös ylimääräisestä rahasta. Se häiritsee mieltäni vähintään yhtä paljon kuin turha tavara.
Jotakuta isin ajattelutapa voi huvittaa. Minä otan sen mitä suurimmalla vakavuudella. Olen esimerkiksi nyt vanhemmilla vieraillessani tuntenut velvollisuudekseni syödä loppuun kaikki avatut keksipaketit ja suklaalevyt ja hyvin olen tehtävässäni onnistunutkin.
Minulla poissyöminen ulottuu myös muihin asioihin kuin ruokaan. Haluan eliminoida ympäriltäni kaiken turhan. Olen pienestä pitäen harrastanut luopumista. Aina aika-ajoin pääni tarvitsee puhdistautumista ja parhaiten se onnistuu heittämällä pois kaikki turhat ja usein myöhemmin tarpeelliseksi todetut romut. Ekaluokkalaisena luovuin pehmoeläimistäni. Annoin niistä suurimman osan onneksi kaverilleni, jolta saatoin hakea eläimet takaisin, kun ikävä yllätti.
Myöhemmin luovutettavien listalla on ollut kasapäin cd-levyjä, kirjoja, koriste-esineitä ja vaatteita. En uskalla edes arvioida luovutettujen vaatteiden määrää. Ja kuinka usein olenkaan joutunut ostamaan ihan vastaavan vaatteen tilalle. Mutta se on ollut aina sen arvoista. Sieluni on uusiutunut ja samalla myös vaatekaappi.
Taas olen luopumiskierteessä. Yleensä sen huomaa siitä, että huoneeni on kauheassa sotkussa. Heitän kaikki tavarat lattialle ja käyn ne esine kerrallaan läpi. Kaikki, mikä ei läpäise seulaani menee kirppikselle, huuto.nettiin, kaverille lahjaksi tai UFF:n laatikkoon. Roskiin en yleensä heitä kuin vain kaikkeista säälittävimmät romut.
Jälleen kerran olen vannonut, etten osta mitään uutta tilalle. Tällä kertaa lupaus on tavallista helpompi pitää, sillä minulla ei ole kerrassaan yhtään ylimääräistä rahaa tuhlattavana, ellen nyt sitten satu tienaamaan myymistäni romuista yllättäviä summia. Toivon, ettei näin käy. Olen nimittäin erittäin hyvä luopumaan myös ylimääräisestä rahasta. Se häiritsee mieltäni vähintään yhtä paljon kuin turha tavara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti