Täällä ollaan yhä. Siis Sambiassa. Ensimmäisen kerran elämässäni missasin lennon, enkä matkustanutkaan Suomeen niin kuin oli suunniteltu. Päätökseni on herättänyt eri suunnilla erinäisiä reaktioita, eikä tänne jääminen ainakin pariksi lisäkuukaudeksi ollut mikään itsestäänselvyys itsellenikään.
Uteliaisuuttani kuitenkin jäin. Täällä on vielä niin paljon opittavaa, etten halunnut lähteä. Vieraalla kielellä vieraassa ympäristössä toimiminen on aina oma haasteensa. Lisäksi olen nyt tehnyt hommia valokuvaajana, mistä mulla ei ole juurikaan kokemusta, saati mitään koulutusta. Ja olen kyllä ryssinyt muutaman studiokuvauksen ihan täysin. Mutta tässä nyt opetellaan. Kaikkia asiakkaita en sentään ole karkoittanut.
Onnistuin myymään ensimmäisen freelance-juttuni ja uusia on tekeillä. Tämän lisäksi olen tehnyt paikallista life style -lehteä, joka saadaan toivottasti painettua ensi kuun aikana. Ko. lehteen haastattelin muun muassa sambialaista muusikkoa Pompia, joka yhdistää musiikissaan hip hopia ja gospelia. Pompi olikin mielenkiintoinen tapaus. Hän sai aikoinaan rahakkaan levydiilin Nigeriasta, mutta ahdistui, kun ei saanut tehdä omanlaistaan musiikkia ja vetäytyi diilistä, tuli uskoon ja palasi Sambiaan. Nyt hän on kristitty artisti ja omistaa oman levy-yhtiön. Pari kuukautta sitten hän kuohutti täkäläisiä himokristittyjä ensiintymällä Afrikan Big Brotherissa... (siis joidenkin mielestä Big Brother House on liian syntinen kristityille muusikoille)
Pompi ei kohusta kuitenkaan välittänyt, vaan sanoi, ettei ymmärrä ajatusta, että kristityt voisivat vaan hengailla kristittyjen kanssa ja esiintyä kirkossa. Pompilla oli muutenkin aika mielenkiintoisia ajatuksia ja omanalainen elämänfilosofia. Hän uskoo, että jokaisella ihmisellä on tässä maailmassa tarkoituksensa. Kaikilla on oma lahjansa, joka vaan pitää jokaisen löytää. Ja kun tämä lahja on löydetty, loksahtaa kaikki kohdalleen.
Pompin kohdalla tämä lahja oli musiikin tekeminen. Hän jätti koulunsa kesken ja päätti keskittyä musiikkiin. Valintaa oli vaikea perustella muille, sillä muusikkona ei ole helppo pärjätä Sambiassa, eivätkä Pompin vanhemmatkaan oikein ymmärtäneet pojan valintaa. Nyt Pompin levyt kuitenkin myyvät hyvin ja hän on elämäänsä enemmän kuin tyytyväinen. Pompin sanoin: "Where there's a vision, there's provision". Kun tekee asioita sydämmellään, ihmiset kyllä huomaavat sen ja ovat valmiita maksamaan työstäsi.
Näin haluan itsekin ajatella. Omia intohimon kohteitani ovat kirjoittaminen ja kuvaaminen. En ole niissä vielä kovin hyvä, mutta saan kummastakin suurta nautintoa ja iloa elämääni. Niinpä haluan keskittyä niihin, vaikka rahallisesti ajateltuna ei ole mitään takeita, että pystyn elättämään itseni näillä hommilla. Tässä nyt kumminkin yritän ja uskon, että vielä onnistun.
Loppuun Pompin biisi Make-Up. Kovasti tykkäsin. Harmi, ettei tähän blogiin saanut suoraan linkattua virallista musavideota, mutta tän linkin takaa sekin löytyy: http://youtu.be/rFdrZzz1rnM
Pompi: Make-Up
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti