tiistai 12. elokuuta 2014

Urheilupäivä

Mulla on ollut urheilupäivä tänään. Se on ilmennyt silleen, että oon tiskannut urheiluvaatteissa, istunut tietokoneen ääressä urheiluvaatteissa, googlannut kuntosalien hintoja urheiluvaatteissa, maannut sängyssä, lukenut kirjaa, vienyt roskat ja nyt aloin just laittaa ruokaa urheiluvaatteissa. Ei siis mikään ihme, että tunnen itseni tänään ihan mielettömän urheilulliseksi!

Itselläni on hieman kaksijakoinen suhde urheiluun. Tavallaan inhoan sitä, tavallaan rakastan. Lapsena kieltäydyin kaikesta liikunnasta, koska siinä "tuli hiki ja alkoi hengästyttää". Sittemmin minut raahattiin luistelukouluun (ei tullut jääkaukalossa hiki!) ja jopa yleisurheilukentille (olin keskinkertainen kuulantyöntäjä), mutta kumpikaan näistä lajeista ei vienyt mukanaan. Luistelusta kyllä tykkäsin, mutta kun touhu 7-vuotiaana meni niin vakavaksi, että minut pudotettiin "ison kokoni" vuoksi kilpailuryhmästä, niin lopetin koko touhun siihen.

Vasta kun löysin koriskentille asenteeni urheiluun muuttui pysyvästi. Pallon perässä juokseminen oli niin kivaa, että muu unohtui. Kerrankin isosta koosta ja pituudesta oli myös hyötyä! Omistin koko nuoruuteni treenaamiselle. Ja ei se mennyt hukkaan. Olin monet vuodet joukkueeni luottopelaajia, pyörin nuorten maajoukkueringeissä ja voitin yhteensä 20 mitalia (just laskin!), joista kirkkaimpana yhä mielessä B-tyttöjen SM-kulta. Sain tsempparipalkintoja, olin pelireissuilla niin Pietarissa kuin New Orleansissa, pääsin urheilulukioon. Urheilu oli kivaa!

Vaikka pärjäsin koriskentällä melko hyvin, olin ihan kammottavan huono kaikissa fysiikkatesteissä ja niitähän meillä riitti! Ihan sama oliko kyseessä 60 metrin spurtti vai tasajalkahyppy, niin tiesi kyllä jo etukäteen, kenen tulos jäi häntäpäähän. Vaikka olin oppinut lajini salat, en edelleenkään ollut urheilullisesti lahjakas. Jopa voimatesteissä osa pienemmistä tytöistä meni ohi. Masensi ja turhautti. Tajusin, ettei minusta ehkä kaikesta treenaamisesta huolimatta tulisi Suomen parasta naiskoripalloilijaa. Elämä sai muuta sisältöä. Lopetin.

Vaikka aktiiviajat ovat jo kaukana takana, urheilu on jollain tasolla pysynyt elämässä edelleenkin. Nykyään treenaamiseni menee kausiluontoisesti. Välillä innostun liikkumaan päivittäin, joskus taas riittää, että puen vaan urheiluvaatteet päälle. Se, mitä korista pelatessani opin, oli kuitenkin, että urheilu voi olla myös kivaa. Edelleenkin pallopelit ja tanssi on semmoisia harrastuksia, etten niitä harrastaessa edes ajattele urheilevani. Kivoista lajeista saan vain lisäenergiaa ja mielettömän hyvän fiiliksen. Ja sitähän liikunta parhaillaan on; ei mitään fysiikkatestejä, sekuntikelloja tai mittanauhoja, vaan puhdasta elämäniloa. Eikä silloin edes huomaa, vaikka tulisi hiki ja vähän hengästyttäisi!


3 kommenttia:

  1. Hieno urheilupäivä! Tuollaisia minullakin joskus on. Nyt kun sanoit (kirjoitit), niin sehän se on pielessä liikunnassa, että tulee hiki ja hengästyttää. Olen ihmetellyt, miksi liikunta on jotenkin niin pakkopullaa.

    VastaaPoista
  2. Aika rankka päivä! Tuommoisen päätteeksi on hyvä mennä rentouttavaan saunaan ja sitten vaan lepäillä ja venytellä hyvin.

    VastaaPoista
  3. Juu kyllä oli kerrassaan upea urheilupäivä! Sauna tosin jäi, kun on aika kuuma täällä asunnossa jo muutenkin, mutta ensi kerralla sitten!

    VastaaPoista