tiistai 9. heinäkuuta 2013

Turnaustunnelmia

Viime viikonloppuna korisjengilläni oli turnaus, jonka melkein missasin, kiitos perjantaina yllättäneen vatsataudin. Sunnuntaina raahauduin kuitenkin katsomaan semifinaaleita ja yllätys oli enemmän kuin iloinen. Koska harjoituspuitteet ja joukkueen treenimotivaatio ovat olleet mitä ovat olleet, en todellakaan odottanut kyseiseltä turnaukselta yhtään mitään. Siksi innostuinkin suunnattomasti, kun näin urheiluhallin ympärillä parveilevia erivärisiin peliasuihin sonnustautuneita ihmisiä ja kuulin sisällä salissa soivan afropopin. Sisälle päästyäni tunnelma oli aivan mieletön. Katsomo oli täynnä ihmisiä ja ääntä, ja lämppämusakin just mun makuun. 

Ja arvaa tekikö mieli pelata? Olo oli vähän samanlainen kuin noin 10-vuotiaana, kun tulin kipeäksi just ennen EBT-turnausta ja jouduin istumaan katsomon puolella, vaikka mieli halasi kentälle. Tällä kertaa kyyneleet ei sentään tulleet silmiin, mutta muuten kyllä otti päähän ihan kauheesti. Jotenkin tunnelma oli niin loistava, että tunsin oikeastaan olevani jo ihan terve ellen jopa elämäni pelikunnossa. Harmi vaan, etten ollut ottanut pelikamoja mukaan.

Pienenä lohdutuksena mukanani oli sentään kamera ja pääsin oman joukkueeni peliä odotellessa toteuttamaan toista intohimoani, eli ottamaan valokuvia. En olekaan aiemmin ottanut kuvia korismatseista, joten valaistus ja liikkuvat hahmot tuottivat hieman haasteita, mutta muutama hyvä otos tuli otettua. Tässä niistä pari.


Tässä valmentajamme Martinin (vasemmalla vaihtopenkillä) 
tiimi Heroes pelaamassa Magicia vastaan. 


 Buffaloes vastaan Legends.

Kun miesten pelit oli pelattu, oli oman joukkueeni, eli Shellsin, vuoro astua kentälle. Alla kuvamateriaalia pelistä, jonka valkoisissa pelannut tiimini voitti ja näin ollen pääsi finaaleihin.


 Välierissä Shells vastaan Breeze. Taustalla näkyy osa katsomosta. 


 Joukkuetoverini Asha korintekopuuhissa.

Itsehän olen niitä pelaajia, jotka vaan innostuvat enemmän, mitä isommat panokset on pelissä ja mitä kiivaampi tunnelma katsomossa. Näin ollen tuntuikin kerrassaan väärältä missata finaali, kun kerran nyt olin ihan voimissanikin jo. Niinpä vähän vihjasin valmentajalle, että josko kävisin nopeasti kotona hakemassa pelikamppeet ihan varuiksi vaan ja hän sanoi, että senkun haet ja niin lähdin kaverin kyydillä äkkiä hakemaan koriskenkinä toimivat juoksulenkkarini ja muuta sporttista päällepantavaa.

Finaalista ei sitten olekaan kuvia, sillä keskityin peliin. Mitään ihmeitä en pelissä tehnyt ja takkiin tuli, mutta olipa kiva avata oma peliura täällä Sambiassa. Jatkoa on tulossa, sillä naisten liiga alkaa tänä viikonloppuna ja valmentajamme halusi väkisin rekisteröidä myös minut joukkueeseen, vaikka koitin vihjata, etten välttämättä ole hoodeilla kovin kauaa ja ehkäpä joukkueen maksaman rekisteröintimaksun olisi voinut käyttää johonkin muuhun, mutta ei. Nyt olenkin ihan tyytyväinen, sillä tyttöjen mukaan myös liigapeleissä on lähes yhtä hyvä tunnelma. Joten, jos tämä pitää paikkansa, voipi olla, että näitä korispäivityksiä ja -kuvia tulee vielä lisää.

2 kommenttia:

  1. Kuvaaja kentälle! Ei hassumpaa. Erikoista, että siellä alkaa kausi nyt, mutta sinullehan se sopii. On varmaan kiva kokemus olla mukana afrikkalaisessa jengissä. Siellä katsomossa on varmaan hieman riehakkaampi meininki.

    VastaaPoista
  2. Juu oikeastaan kauden olisi pitänyt alkaa maaliskuussa, mutta vähän päässyt lykkääntymään. Täällä on vähän eri nämä vuodenajat, niin kai siksi koriskausikin sijoittuu vähän toisella lailla. No nyt tänä sunnuntaina pitäs sitten olla eka peli, joten siitä lisää myöhemmin.

    VastaaPoista